Seija Wahlström
Vuorovaikutus on taitolaji
Tiedämme tarvitsevamme valmennusta uusien tietokone-ohjelmistojen käyttöön tai parantaaksemme golf-lyöntiämme. Vuorovaikutustilanteissa luotamme kuitenkin ”luontaisiin kykyihimme” emmekä yleensä uhraa aikaa taitojemme kehittämiseen.
Vaikeudet vuorovaikutuksessa panemme mielellämme toisen osapuolen piikkiin; hän kun on vaikea ihminen ja henkilökemia välillämme ei vain toimi. Vuorovaikutus on taito, jota kannattaa kuitenkin harjoitella, koska sen kautta voimme vahvistaa luottamusta, rakentaa suhteita, osoittaa arvostusta ja motivoida toisia.
Harvoin voimme kuitenkaan valita niitä ihmisiä, joiden kanssa meidän on päivittäin vietävä yhteisiä asioita eteenpäin. Niinpä asioiden hoidon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi voi vuorovaikutuksen parantamiseen uhrattu aika olla todella tuottoisa investointi. Eikä muutosta kannata lähteä ensisijaisesti pyytämään toisilta, vaan – Gandhin kuolematonta viisautta lainaten – on oltava itse se muutos, jonka haluaa näkyvän maailmassa.
Toimivalle vuorovaikutukselle ominaista on, että kaikki osapuolet tuntevat tulevansa kuulluksi. Pitkälle voi päästä siis jo omia kuuntelemisen taitojaan kehittämällä. Sen sijaan, että keskittyisit siihen, mitä itse haluat sanoa, pysähdy kysymään: ”Anteeksi, mitä tarkoitit tuolla?”, ”Miten sinun mielestäsi tämä asia tulisi ratkaista?”. Antamalla keskustelukumppanillesi tilaa ilmaista ajatuksiaan ja pyrkimällä aktiivisesti ymmärtämään hänen näkökantansa, osoitat arvostusta. Arvostus puolestaan ruokkii luottamusta, joka toimii vankkana pohjana motivaatiolle toimia yhteisten tavoitteiden hyväksi.
Suuri osa työyhteisöissä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta on tavoitteellista. Haluamme vaikuttaa toisiin ihmisiin siten, että he toimisivat haluamallamme tavalla. Monille meistä suora, pyyntöjä, kehotuksia tai kieltäytymisiä sisältävä viestintä on haasteellista. Luulemme olevamme huomaavaisempia ja ystävällisempiä esittäessämme asiat kiertoilmauksin ja sitten ihmettelemme, miksi viestimme ei mennyt perille. Miksi kukaan ei tarjoutunut ottamaan tätä tehtävää minulta hoitaakseen, vaikka yritin kertoa, miten kiireinen ja ylityöllistetty olen?
Toisin kuin monet meistä toivoisivat, tunteet eivät ole ihmisten välisen vuorovaikutuksen harmillinen sivutuote, vaan niiden keskeinen tekijä. Jättämällä ne käsittelemättä kierrämme varsinaisen asian ja jätämme kuonaa muhimaan pinnan alle. Myös tunteiden käsittely on taito, jonka voi oppia. Aivan ensimmäiseksi on tärkeää tiedostaa omat, tilanteeseen liittyvät tunteensa ja käsitellä ne. Vasta sitten pystyy käsittelemään asiaa rauhallisesti toisen osapuolen kanssa ja hallitsemaan omaa käyttäytymistään keskustelutilanteessa. Hankaliakin vuorovaikutustilanteita voi oppia kohtaamaan rakentavasti ja vahvistaa työyhteisön keskustelevaa, kuuntelevaa ja ratkaisuihin pyrkivää ilmapiiriä.